26 de junio¡La hora de bailar! Päivällä pyörittiin kaupungilla ja
El Corte Inglésistä ostimme aloittelujuomaksi Cruzcampon halpaa sitruunanmakuista olutta ("Shandy") joka olikin erittäin hyvää, mutta huomasimme myöhemmin sen olevan 0,9% jonka jälkeen kaadoimme sekaan persikkalikööriä...
El Corte Inglés on Espanjan suurin tavarataloketju jostain 1930-luvulta lähtien ja pitää nykyään monopolia yllä. Sitä mitä et löydä muualta, löydät luultavasti täältä. Huonekalut, vaatteet, meikit, musiikki, elektroniikka, elintarvikkeet...
http://www.elcorteingles.es/Päätimme juhlia espanjalaiseen tapaan eli olla hereillä päivällä, pyöriä kaupoissa, syödä, nukkua siestan, aloitella rauhassa ja käydä parissa paikassa muutamalla ennen kuin biletettäisiin aamuun asti ja ensimmäisellä metrolla Hostalin lähistöön aamupalalle ja nukkumaan. Teimme tämän kaiken, mutta pynttäydyttyämme ensin näteiksi, päätimme lähteä Chuecaan.
Chuecan kaupunginosa on karistanut yltään maineensa miesprostituution ja huumekaupan pesänä. Nykyään se tunnetaan ulkonäkötietoisten nuorten ja boheemien muotimekkana, värikkäänä homokorttelina ja galleria-alueena. Nykyään on jopa muodikasta näyttäytyä Chuecan gay barriossa, jossa Pride-festivaalista on tullut kesän suurimpia tapahtumia eikä pelkästään sukupuolivähemmistöille. Chuecassa sijaitsee myös kuvitteellinen The Planet kahvila jota on tietysti inspiroinut The L Word tv-sarja.
Espanjan suurimmissa kaupungeissa baarien ja yökerhojen ovien lähistöllä on "sisäänheittäjiä" suomalaisten ulosheittäjien sijaan. Yleensä nuoria miehiä jotka ovat palkattu hakemaan kaduilta väkeä heidän klubeihinsa ja yleensä he jakavat paikan käyntikortteja joissa tarjotaan kaksi drinkkiä yhden hinnalla ja ilmainen sisäänpääsy tms. He ovat ihan ystävällisiä, jotkut tyrkympiä kuin toiset, mutta meille tuli juttelemaan söpö kundi jonka tarjouksen otimme vastaan ja menimme alkudrinkeille "Ghetto" nimiseen paikkaan Calle San Marcosille.
Paikassa oli meno katossa, tuoksut sen mukaiset, mutta wc oli kuulemma luola ja drinkeissä oli vahvasti viinaa. Päätimme mennä halvempaan ja rauhallisempaan paikkaan istumaan muutamien oluiden ajaksi ja kun lähdimme kävelemään pitkin katuja miettien minne päin suuntaisimme, saimme käyntikortin
Club Velvet Roomiin. Kortin takaa koitimme tihrustaa ohjeita paikalle ja kävelimmekin ison tummaihoisen mörssärin ohi joka kuitenkin ystävällisesti sanoi meille, että sisäänkäynti oli hänen takanaan.
http://www.velvetroom.es/Alakerrassa oli kunnon electro fiesta käynnissä ja sai käyttää kyynärpäitä ja agressiivisuutta päästäkseen baaritiskille. Tansimme sulkemisaikaan eli kuuteen asti aamulla jalat rakoilla. Chuecan metroasemalla olevat laittomat kiinalaiset maahanmuuttajat eivät huutaneet enää
"Cerveza! Cerveza!" vaan
"Agua y bocadillos!" eli vettä ja sämpylöitä, mutta me odotimme metrotunnelin ovien aukeamista. Aamu on ainoa aika jolloin Madridissa pystyy todella vaivatta matkustamaan metrossa pummilla, sillä ovet aukeavat automaattisesti.
Churros, bocadillos, zumo y dos café con leches más tarde...
27 de junioHeräsimme ehkä 7h myöhemmin ja lähdimme kohti Atochaa, sillä Museo Nacional Centro de Arte Reina Sofía, tuttavallisemmin
Reina Sofia sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolta. Ostimme "krapula-aamiaiseksi"
Bocadillo de calamares (con ali oli eli valkosipulia ja oliiviöljyä) eli mustekalarenkailla ja majoonesilla täytetyn sämpylän. Hyvin suosittu Espanjassa ja varsinkin Madridissa Plaza Mayorilla, herätti myös meidät hyvin nauttimaan Reina Sofian antimista. Kuuluisimmat ja suurimmat kokoelmat museossa ovat varmasti Dalín ja Picasson, mutta museo tarjoaa myös paljon muuta. Paikan päällä on tietenkin mentävä katsomaan Picasson espanjan sisällissodasta kertovaa
Guernicaa ja Dora Marin ottamia valokuvia Guernican maalausvaiheista.
Edellisillasta ja yöstä väsyneinä löysimme museosta jopa pari säkkituolia joiden edessä oli tv-ruudut ja häiriintynyt videoshow käynnissä, mutta jäimme lojumaan siihen joksikin aikaa keräämään voimia.
Reina Sofiassa kuten Pradon museossakin läpivalaistaan vähintäänkin laukut ja molemmissa museoissa on mahdollisia ilmaispäiviä, jolloin paikalla kannattaa kylläkin olla ajoissa sillä museot ovat todella täynnä. Opiskelijat, vanhukset ja toimittajat saavat lipuista ainakin alennusta. Jos aika riittää, kannattaa Madridissa ollessaan käydä myös
Museo Thyssen-Bornemiszassa jossa nähdään suurin yksityinen kokoelma maalauksia ja muuta taidetta. Näitä kolmea museota kutsutaankin "taiteen kolmioksi."
Illalla
La Latinan kaupunginosassa, jossa kadut ovat kapeita ja aukiot suuria, istuimme taas kerran oluella. La Latina on vanha islamilainen kaupunginosa ja huomasimme, että se alkaa meidän läheltämme ja jatkuu aika kauas joten kävelimme bussireittejä aina lähelle Cava Bajaa ja sen mesóneita joihin menimme nauttimaan tapaksista ja 5,50€ maksavasta erinomaisesta sangria-kannusta... ¡Que rico! La Latinan läheisyydessä on myös sunnuntaisin
El Rastro, suuri kirpputori josta voi löytää mitä tahansa aarteita, mutta sinne kannattaa mennä viimeistään aamupäivällä.
Aika kului aivan liian nopeasti vaikka tuntui, että olimme liikkeessä koko ajan...
_02.jpg)
Riquisimo!
