tiistai 9. marraskuuta 2010

Víspera del día de Todos los Santos aka Halloween





Photography rights: Saara Salmi & Marco Melander


Halloween, the best holiday there is. At least I think so because I have never been a Christmas-person and New year's Eve is just another excuse to drink like "Vappu" and the rest of the holidays are just boring. I thought of telling something about me instead of what I usually write in this blog like music, news and stuff like that.

I also decided to write in english this time, lately I've been writing in spanish much more than in finnish and after all I have said that I might sometimes write in english and this topic is quite hard for me in spanish anyways.

So usually Halloween is celebrated the 30th or 31th of October but at least in Finland you can also celebrate it the 6th of November which is actually the Finnish Swedish Heritage Day and also a flag day so basically it's a holiday and also the 310th day of the year. We celebrated this Halloween in a very fancy way I might say!

Couple of my friends decided after seeing the movie From Hell (with Johnny Depp) again that it's time to organize something fun for Halloween and what would be better then the mystery of Jack the Ripper and the brutal murders which he committed to at least five prostitutes. Probably everyone knows at least something about this story. The year was 1888 in London and the case didn't quite never got closed, at least it became a mystery who was this person calling himself Jack the Ripper.

Anyways my friends had this opportunity to plan a murder mystery with their friend who's family has this big creepy mansion deep in the woods about 45min away from Helsinki. It was the perfect place to have a little game in fancy old clothes and long story short let's just say it was worth all the trouble.

We were divided in prostitutes, detectives, police officers and journalists. Then we walked in the dark with a lantern and a map searching for clues: body in the water, a task to eat the worst pies of London, learn how to shoot a rifle and I actually put my hand in a fake corpse with actual meat made to look like human organs because one of the clues were inside it. We also had to solve a riddle in the China opium-room and make a drink of Absinthe (thank god I have sometimes tasted that poison so I knew how) and all this together was probably the best Halloween-party I have ever participated because althought we drank, it was classy fun. It wasn't just mindless drinking somewhere in a cheap costume.

So a late Happy Halloween for everyone and I recommend you do something like this next year because you will have memories that you won't forget!

Music for the creepy mood:
http://www.youtube.com/watch?v=d9geleJTaUI&feature=related


maanantai 1. marraskuuta 2010

Las putas son personas.



Joder, han hecho una Encuesta nacional de salud (2009) en otoño y no la he visto pero acabo de leer sobre las prostitutas en España. No sabia que no hay ningun ley contra vender servicios en las calles pero lo pensé la ultima vez cuando estaba en Madrid. A todos no le gustan andar la calle de la Montera si quieren pasar por la Puerta del Sol y es por las prostitutas que estan siempre alli despues de las 21 todos los dias. Es la esquina de McDonald's si te pasas por la calle Gran Vía pero mi experiencía es que no hablan para las mujeres sino para los hombres porque a mi y mi amiga nos dejaros en paz, solo tienes que vigilar un poco mejor tu bolso.

De todos modos no estaba hablando sobre esto sino sobre la declaración de Carmen Briz, portavoz del colectivo Hetaira que casi un tercio de los hombres españoles ha contratado alguna vez una prostituta! Y ahora las prostitutas y Carmes Briz quieren que normalizasemos esa profesión. Es como decir que no hay ningún otra manera para las mujeres (y hombres) de esta profesión trabajar que vender su cuerpo, que no hay ningún otra opción para estas personas. No se si soy inocente o cándido pero me gustaria creer que siempre hay algun otro opción en este mundo. Si no, no es por culpa de este gente pero la sistema que no nos da ningún ayuda para cambiar.

Link para la noticia entero: http://www.elmundo.es/elmundo/2010/10/30/espana/1288421248.html

Pero la problema de prostitución hay en todos los lugares del mundo pero por ejemplo aqui en Finlandia es ilegal y por eso no se ven.

perjantai 22. lokakuuta 2010

La mayor crisis del Gobierno de Zapatero?


Zapatero se encomienda a Rubalcaba para rescatar al Gobierno y al PSOE.

http://www.elpais.com/articulo/espana/Zapatero/encomienda/Rubalcaba/rescatar/Gobierno/PSOE/elpepiesp/20101021elpepinac_1/Tes

Tendrá que leer más sobre el porque no sé si me gusta o no. Parece simpático.

torstai 30. syyskuuta 2010

ETA - Alto al fuego 3.9.2010 (?)




Fotos del Aeropuerto de Barajas T4, Madrid
30.12.2006



http://es.wikipedia.org/wiki/ETA
Una organización terrorista conocida por sus luchas armadas para obtener la independencia del País Vasco. ¿Es que la historia no nos ha enseñado que la violencia nunca es la respuesta?

http://www.elpais.com/articulo/espana/comando/legal/ETA/desarticulado/Guipuzcoa/tenia/cien/kilos/explosivo/elpepuesp/20100929elpepunac_17/Tes
Con el apoyo social o lo que sea, vamos a ver que pasa esta vez. Pero leyendo estas cosas no me ayudan creer que algun dia la situación se va ha cambiar mucho. ¿Alto el fuego o no?

***

En 2006 pase mis vacasiones de navidad en Madrid con mi madre. Ya saben todos mis amigos y mi familia que me encanta España (aunque no es perfecto pero ningún pais lo es) y especialmente Madrid. Esto no va a cambiar pero joder, mira las fotos más arriba. Fuen tomadas unas horas después cuando mi madre y yo ya estuvimos en el avión, sin peligro regresando a Finlandia pero si habiamos volado un poco más tarde... ¿quién sabe?

Vuonna 2006 vietin joululomani Madridissa äitini kanssa. Ystäväni ja perheeni tietää, että rakastan Espanjaa ja varsinkin Madridia vaikkei se todellakaan ole täydellinen, mutta mikä maa on. Tämä asia ei tule muuttumaan, mutta helvetti, katsokaa nyt ylläolevia kuvia. Ne ovat otettu pari tuntia sen jälkeen kun äitini ja minä istuimme jo turvallisesti koneessa matkalla Suomeen, mutta jos olisimme lentäneet vähän myöhemmin... ken tietää?


"There are many causes I would die for. There is not a single cause I would kill for."
- Gandhi



tiistai 10. elokuuta 2010

Gooool!! Un poco tarde?


A picture is worth a thousand words. Te crees?

En oikeastaan seuraa urheilua, mutta jos olisi pakko valita kuten tein viime kuussa, pitää sanoa että voitto meni oikeaan maahan. Viva España! On kyllä silti sanottava, että molemmat joukkueet pelasivat suhteellisen rumaa peliä, mutta niin se kai MM-kisoissa menee kuka ikinä pelaakaan? Onhan se ihan viihdyttävää niin kauan kun sitä kestää.

Ruisrockin converse-lava oli muutettu kisakatsomoksi ja me työntekijätkin katsoimme sitä toisella silmällä. Melu oli korvia huumaava, siis Hollanti-fanien itkupotkuraivarit.

Meidän parvekkeella liehui festareiden jälkeen Espanjan lippu vuorokauden verran, meillä oli hyvä syy. Asuinkumppanini kun on puoliksi espanjalainen ja itse, no ei aloiteta minun paasaustani siitä missä minä haluaisin mielummin olla.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Fiesta del Mundo Pueblo o como se dice?


Maailma Kylässä festivaali / World Village Festival, Kaisaniemi Helsinki 29. - 30.5.2010


http://www.maailmakylassa.fi/uutiset/kuvagalleria/kuvat_2010
Fotos de festival

Gracias a todos, ha sido genial ser parte de organizar todo esto. Aunque ha sido una parte pequeña, he tenido suerte de hablar con algunas artistas y vender sus discos. Trabajando en el info ha sido divertido y lo voy a hacer otra vez el año proximo. Creo que es mi festival favorita, la gente que visita es diferente y cultural, aunque hemos tenido problemas con ladrones... Pero es siempre lo mismo, no?

Disfrutamos música como Mad Juana (la foto), Valravn, Quique Neira, A moving Sound y muchos más! No solo música pero baile y teatro, comidas desde 65 países... Si quieres saber más sobre la festival, visita la página de web o pregunta.

http://www.maailmakylassa.fi/info

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Yo escuche estos...

...canciones cuando tenia 8 a 13 años y vivia mayormente en España. Son canciones que me hacen llorar, reir, sonreir, pensar y más porque son mis recuerdos. Recuerdos sobre la vida que tenia y cual no me agradecí bastante pero en cual ahora me hecho muchisimo de menos.





















Hay muchos más pero creo que con estos ya me vale. No hay que abrir la corazón para tanto.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Apagón para salvar el planeta.

Pedro Almodovár apoya La Hora Del Planeta.


Miles de ciudades cortaron la iluminación en protesta por el cambio climático.


http://www.elpais.com/articulo/sociedad/Apagon/salvar/planeta/elpepisoc/20100328elpepisoc_12/Tes

Espanjassa sammui ainakin Antonio Gaudin suunnittelema Sagrada Familian katedraali Barcelonassa, Itsenäisyyden aukiolla sijaitseva riemukaari Puerta de Alcalá ja Kuninkaallinen palatsi Madridissa, Galiciassa Santiago de Compostelan "pyhiinvaellus" katedraali ja monia muita kohteita sekä Espanjassa että muualla maailmassa 60 minuutin ajan.

http://www.elpais.com/articulo/sociedad/hora/planeta/apague/luz/elpepisoc/20100322elpepisoc_6/Tes http://www.earthhour.org/

Suomessa sammutettiin ainakin Tuomiokirkko ja muita kohteita, mutta en tajua miksi katulamppuja sammutettiin muutenkin säkkipimeässä Suomessa joten tietenkin tapahtui ainakin yksi onnettomuus ja siitä koitetaan saada WWF:n kampanjoima Earth Hour tietysti vastuuseen joka on ihan täyttä roskaa. Kukaan ei ole kädestä pitäen pakottanut sammuttamaan yhtään mitään, varsinkaan katulamppuja ja suurempi tarkoitusperä oli saada rakennuksia -ei teitä sammumaan. Otetaan se järki käteen ja uutisointikin oli ihan tökeröä. Lieventävänä asianhaarana tälle tapahtumalle on sanottava se, että kevytmoottoripyörän ajaja oli 17-vuotias joka ei kai rikkonut liikennesääntöjä, mutta miksi mies käveli ajoradalla eikä katukäytävällä joka oli aivan vieressä? No koska olemme Suomessa niin mies oli varmaan a) humalassa tai b) masentunut. Valitettavaa, mutta ei voida vierittää syytä tempaukselle joka on ollut ennakkoon tiedossa ellei asu kiven alla.


WWF tuskin on vastuussa muiden käyttäytymisestä. Meilläkin sammui valot kotona ja niin sammuu vastaisuudessakin.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

10 años en Finlandia.


Cuando yo tenia 8 años? (izquierda)

Kuvassa vasemmalla olen minä ja kyseessä on jättimäiset Feriat Fuengirolassa.

Tänä kesänä tulee 10 vuotta siitä kun palasin takaisin Suomeen, päivä oli 13. kesäkuuta ja vuosi tietenkin 2000. Millenium oli vaihtunut Espanjassa ja ikää minulla oli tuolloin 12 vuotta, syntymäpäivä oli kulman takana.

Jostain syystä halusin lähteä Suomeen ennen kuin yläaste alkoi, joka oli tietenkin suurehko järjestelykysymys jonka henkilökohtaisiin yksityiskohtiin en tässä paneudu. Ihmettelen vain minne tuo aika on ehtinyt mennä ja mitä sinä aikana olen kokenut ja kuinka ikävä Espanjaa kohtaa on vuosi vuodelta kasvanut suuremmaksi.

Törmäsin sattumalta muutamien linkkien kautta Facebookissa tuttuun Olé -lehteen jonka numerossa 9/04 olen itsekin ollut, mutta jutun kirjoitti äitini. Aihe oli kotikoulusta ja "turvallisesta pudotuksesta Espanjalaiseen kouluun." Vuonna 2004 olin kuitenkin itse jo 18 vuotta, mutta tarina on tosi vaikkakin myöhemmin kirjoitettu.

http://www.olekustannus.com/olelehti/index.asp?vuosi=2004&lehti_id=222

Äitini on kirjoittanut Olé lehteen aikaisemminkin ja oli viittä vailla vaihtaa työpaikkaa toimitukseen, mutta pysyi toisen lehden leivissä sen viimeisiin hetkiin asti.

Kuten olen aikaisemmin tänne kirjoittanut, tein viime vuonna matkan Espanjaan vanhoille kotikulmille sekä samalla kertaa Madridiin. Viime kerrasta oli jo jonkin aikaa, jopa vuosia ja lupasin itselleni viime kesänä etten enää koskaan anna yli kahta vuotta kulua ettenkö matkustaisi Espanjaan, minne tahansa sinne sillä olo on aina sama, kotoinen ja varma.

Viime viikolla tutustuin sattumata kolmeen madrileñoon Tukholman laivalla. He hyppäsivät laivaan Maarianhaminasta tullakseen päiväksi Helsinkiin, eivätkä arvanneet löytävänsä uusia tuttavia laivasta koska tunnetusti me suomalaiset emme ole kovin lämmintä kansaa. En yleistä, mutta alan olemaan epäisänmaallisempi joka vuosi ja arvostamaan vähemmän ja vähemmän jopa Suomessa olevia hyviä asioita. Tuntuu, että Suomi ei kuulu Eurooppaan enkä halua esitellä itseäni suomalaisena ulkomailla, vaan itsenäni. Väliäkö sillä mistä tulee, varsinkin jos et osaa samaistua siihen etkä ole ylpeä juuristasi. Mistäs minä tiedän ovatko juureni edes täällä, mitä sukututkimusta minä muka olen koskaan tehnyt. Itse asiassa suomenruotsalaisia tässä osaksi ollaan.

Joka tapauksessa palaten takaisin asiaan eli näihin iloisiin madrileñoihin jotka toivon näkeväni uudestaan vappuna, oli aivan uskomattoman ihanaa puhua heidän kanssaan espanjaa. Oli vieläkin fantastisempaa kuulla heidän kehuvan puhumistani koska se on yksi niistä harvoista asioista mistä olen oikeasti ylpeä, että olen hyvä jossain. Ihmiset eivät ymmärrä kuinka tärkeää tämä minulle on ja minä en näe järkeä siinä, että alkaisin selittelemään itseäni kaikkien näiden vuosien jälkeen tai muutenkaan. Se on sydämen asia.

Viime aikoina olen syventynyt hyvän kahvin ääressä näihin tunnelmiin usein ja niistä olisi paljon kerrottavaa, osa julkaisukelvotonta tekstiä, mutta johan minä saan kaikkien isänmaallisten suomalaisten vihat päälleni kun en arvosta "Pohjolaa."

Tiedättekös, ei minua kiinnosta. Tukholmakin on kultturellimpi, eurooppalaisempi ja ihmiset, varsinkin miehet ovat huolitellumpia. On siis aika löytää ruotsalainen jos espanjalaisen kanssa ei tärppää!? Sori vaan suomalaiset miehet...

Buenas noches y besos.

torstai 25. helmikuuta 2010

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Últimos fotos de Madrid, Dias 13, 14 y 15.


El mercado de San Miguel

Plaza de San Miguel (mercado)

Calle Mayor

Palacio Real

Callao

Frutas frescas

San Jerónimo

Prado

Paseo del Prado

"Dos de mayo"

Vista del Palacio Real y
la Catedral de la Almudena

Templo de Debod

Templo de Debod
Riquisimo!

Hasta luego...

Diario de Viaje, Último Parte (28. - 30.6.)

28 de junio

Väsytti liikaa, että oltaisiin jaksettu lähteä Tirso de Molinan nurkille torille ja todettiin, että tulee varmaan käytyä uudestaan niin menee sitten ajan kanssa. Torin kulmilla oltiinkin käyty jo kävelemässä. El Rastrolla on omat sivut joita kannattaa seurata myös juhlapäivien aikaan:
http://www.elrastro.org/

Käytiin aamupalalla ja lähdettiin kävelemään Paseo del Pradon suuntaan, Museo Nacional del Pradoon koska Pradossa oli ilmaispäivä klo. 17 - 19.30 ja piti sitten tunkemaan sinne ja ohiteltiin ihmisiä jonossa hävyttömästi tai ei oltaisi varmaan koskaan oltu sisällä ja nähty Goyan ihmishirviöitä syömässä omia lapsiaan saati Boschin Maallisten ilojen puutarhaa jne. Ennen museoon menoa kannattaa tarkistaa alehinnat ja aukioloajat netistä: http://www.museodelprado.es/ Espanjalaisilla on paljon enemmän erilaisia pyhiä kuin suomalaisilla ja museot on takuuvarmasti sellaisina päivinä kiinni, yleinen käytäntö on myös että joko maanantai tai tiistai on suljettu, mutta yleensä Reina Sofia ja Prado ei ole samaan aikaan kiinni eli jompaan kumpaan pääsee kuitenkin -paitsi pyhinä.

Paseo del Prado on Madridin näkyvin ja ehkä tärkein bulevardi. Se haarautuu Plaza de Cibelesin kohdalta pohjoiseen ja etelään. Toisessa päässä tulee vastaan Rautatieasema-aukio ja toisessa päässä Paseo de La Castellana josta tämä valtakatu jatkaa, mutta käsittääkseni toinen pää jatkuu lähelle Nuevos Ministeriosia, jossa on yksi suurimmista metroasemista jolla pääsee vaihtamaan yli kymmeneen metroon tai lähijunaan. Tämä tuli huomattua edellisreissullakin.

Plaza de Cibelesin tunnistaa leveän autotien keskellä olevasta suihkulähteestä jossa kuvataan hedelmällisyyden jumalatarta ajamassa leijonavaunuilla sekä palatsin näköisestä keskuspostista (El Palacio de Comunicaciones).

Pradon vieressä kävelimme San Jerónimon luostarille jonne ei päässyt kylläkään sisään, kahdesta syystä. Siellä oli kai messu kesken ja edessä heiluva kylähullu joka leikki luostarin vahtimestaria ei helpottanut asiaa kun koitit kuvata paikkaa. Loppupeleissä minulla meni hermo ja huusin tietenkin törkeyksiä miehelle. San Jerónimo "El Real" on Madridin tärkeimpiä kesiaikaisia goottilaisia kirkkoja, se on käynyt monia muodonmuutoksia vuosien saatossa ja on jonkinlaisessa yhteydessä Pradon museoon.

Ennen Pradon museota saa kävellä puistotiellä jossa on ihanan vihreää ja eriliaisia monumentteja sekä suihkulähteitä. Kun museota lähestyy, on matkan varrella myös Monumento a los Caídos por España, obeliski jossa palaa "ikuinen liekki" 2.5.1808 kaatuneitten muistoksi. Eri puolella Madridia on erilaisia monumentteja, mutta tämä on muodostunut ehkä tunnetuimmaksi.

Käytiin syömässä tortillaa ja myöhemmin eksyttiin metrolla Parque del Oesteen, mutta lähinnä MetroSurin alueelle eli jonnekin lähiöön missä piti maksaa 1€ lisää, että sieltä pääsi edes pois. Löytyipähän orgaaninen ravintola, jossa ruoka ei ollut kovin hyvää, mutta orgaaninen olut oli sentään oluen makuista!

29 de junio

Käytiin sikailemassa Juan Carlosin kesäasunnolla Palacio Realissa eli toisin sanoen sain Elsan nauramaan kahvia nenästään ja lainehtimaan meidän kahvilapöydän... Ups. Pyörittiin kaupungilla ihanassa auringonpaisteessa ja käveltiin Parque del Rosalesiin, paremmin tunnettu Parque del Oestena ja puutarhan keskellä olevalle Templo de Debodille nauttimaan kesäilmasta ja lomasta. Templo de Debod on egyptiläinen temppeli joka on jälleenrakennettu Madridissa ja lisätty myöhemmin UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1968. Alunperin temppelit rakennettiin Egyptissä Isis-jumalattaren kunniaksi.

Gran Víalla otettiin ruokapaikasta juoksut. Tapahtuma oli tulos: hitaasta ja huonosta palvelusta, eri ruuat tuli pöytiin kun mitä piti saada ja laskua pyydettiin yli kolmeen kertaan... Sitten meni hermo! Tulipahan säästettyä nekin hilut leivistä ja oluesta. En voi sanoa, että olisi harmittanut, että camarero joutui varmaan maksamaan ne omasta pussistaan, niin törkeän huonoa oli palvelu.

Törmättiin The Factoryn alennusmyyntikylttiin ja tuli tulenpalava himo ottaa uusi lävistys eli käytiin pamauttamassa neulalla minua nenään á 9,oo€ ihan mukavassa paikassa sillä samaisella huorakadulla Madridin keskustassa, jossa oltiin niin monena päivänä aikaisemminkin kuljettu vähintään läpi.

Leppoisasti se loppuilta kuluikin kiertelemällä, cervezan parissa ja tietty jäätelöbaarissa kun ei Suomessa sellaisia paikkoja ole jossa saa ihan tajuttoman kokoisia ja näköisiä torneja. Tämä paikka oli jollain pikkukadulla Plaza Mayorin läheisyydessä.

Mitä kaikkea loman aikana tuikin koettua, nähtyä ja tehtyä, oli tässä siitä vain pintaraapaisu! Vinkkejä matkan varrelle jos lähdet Espanjaan, eritoten Madridiin.

30 de junio

Lähtöaamu, samalla koneella takaisin Suomeen. Ähkittiin vetolaukkujen sekä rinkan kanssa metrossa ja kentällä oli järjetön jono ja pahantuulisia espanjalaisia matkustajia jotka koittivat pokkana kiilata eteen, mut jäivätpä silti hännille.

¡No me jodes huevon!

perjantai 8. tammikuuta 2010

Algunas fotos de Madrid, Dias 11 y 12.


Cerca de Calle Mayor

Chueca

Club Velvet Room

Churros con chocolate

Bocadillo de calamares

Reina Sofía

Guernica

Barrio de La Latina

Cava Baja, mesón

torstai 7. tammikuuta 2010

Diario de Viaje, Parte 5 (26. - 27.6.)

26 de junio

¡La hora de bailar! Päivällä pyörittiin kaupungilla ja El Corte Inglésistä ostimme aloittelujuomaksi Cruzcampon halpaa sitruunanmakuista olutta ("Shandy") joka olikin erittäin hyvää, mutta huomasimme myöhemmin sen olevan 0,9% jonka jälkeen kaadoimme sekaan persikkalikööriä...

El Corte Inglés on Espanjan suurin tavarataloketju jostain 1930-luvulta lähtien ja pitää nykyään monopolia yllä. Sitä mitä et löydä muualta, löydät luultavasti täältä. Huonekalut, vaatteet, meikit, musiikki, elektroniikka, elintarvikkeet... http://www.elcorteingles.es/

Päätimme juhlia espanjalaiseen tapaan eli olla hereillä päivällä, pyöriä kaupoissa, syödä, nukkua siestan, aloitella rauhassa ja käydä parissa paikassa muutamalla ennen kuin biletettäisiin aamuun asti ja ensimmäisellä metrolla Hostalin lähistöön aamupalalle ja nukkumaan. Teimme tämän kaiken, mutta pynttäydyttyämme ensin näteiksi, päätimme lähteä Chuecaan.

Chuecan kaupunginosa on karistanut yltään maineensa miesprostituution ja huumekaupan pesänä. Nykyään se tunnetaan ulkonäkötietoisten nuorten ja boheemien muotimekkana, värikkäänä homokorttelina ja galleria-alueena. Nykyään on jopa muodikasta näyttäytyä Chuecan gay barriossa, jossa Pride-festivaalista on tullut kesän suurimpia tapahtumia eikä pelkästään sukupuolivähemmistöille. Chuecassa sijaitsee myös kuvitteellinen The Planet kahvila jota on tietysti inspiroinut The L Word tv-sarja.

Espanjan suurimmissa kaupungeissa baarien ja yökerhojen ovien lähistöllä on "sisäänheittäjiä" suomalaisten ulosheittäjien sijaan. Yleensä nuoria miehiä jotka ovat palkattu hakemaan kaduilta väkeä heidän klubeihinsa ja yleensä he jakavat paikan käyntikortteja joissa tarjotaan kaksi drinkkiä yhden hinnalla ja ilmainen sisäänpääsy tms. He ovat ihan ystävällisiä, jotkut tyrkympiä kuin toiset, mutta meille tuli juttelemaan söpö kundi jonka tarjouksen otimme vastaan ja menimme alkudrinkeille "Ghetto" nimiseen paikkaan Calle San Marcosille.

Paikassa oli meno katossa, tuoksut sen mukaiset, mutta wc oli kuulemma luola ja drinkeissä oli vahvasti viinaa. Päätimme mennä halvempaan ja rauhallisempaan paikkaan istumaan muutamien oluiden ajaksi ja kun lähdimme kävelemään pitkin katuja miettien minne päin suuntaisimme, saimme käyntikortin Club Velvet Roomiin. Kortin takaa koitimme tihrustaa ohjeita paikalle ja kävelimmekin ison tummaihoisen mörssärin ohi joka kuitenkin ystävällisesti sanoi meille, että sisäänkäynti oli hänen takanaan.

http://www.velvetroom.es/

Alakerrassa oli kunnon electro fiesta käynnissä ja sai käyttää kyynärpäitä ja agressiivisuutta päästäkseen baaritiskille. Tansimme sulkemisaikaan eli kuuteen asti aamulla jalat rakoilla. Chuecan metroasemalla olevat laittomat kiinalaiset maahanmuuttajat eivät huutaneet enää "Cerveza! Cerveza!" vaan "Agua y bocadillos!" eli vettä ja sämpylöitä, mutta me odotimme metrotunnelin ovien aukeamista. Aamu on ainoa aika jolloin Madridissa pystyy todella vaivatta matkustamaan metrossa pummilla, sillä ovet aukeavat automaattisesti.

Churros, bocadillos, zumo y dos café con leches más tarde...

27 de junio

Heräsimme ehkä 7h myöhemmin ja lähdimme kohti Atochaa, sillä Museo Nacional Centro de Arte Reina Sofía, tuttavallisemmin Reina Sofia sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä metrolta. Ostimme "krapula-aamiaiseksi" Bocadillo de calamares (con ali oli eli valkosipulia ja oliiviöljyä) eli mustekalarenkailla ja majoonesilla täytetyn sämpylän. Hyvin suosittu Espanjassa ja varsinkin Madridissa Plaza Mayorilla, herätti myös meidät hyvin nauttimaan Reina Sofian antimista. Kuuluisimmat ja suurimmat kokoelmat museossa ovat varmasti Dalín ja Picasson, mutta museo tarjoaa myös paljon muuta. Paikan päällä on tietenkin mentävä katsomaan Picasson espanjan sisällissodasta kertovaa Guernicaa ja Dora Marin ottamia valokuvia Guernican maalausvaiheista.

Edellisillasta ja yöstä väsyneinä löysimme museosta jopa pari säkkituolia joiden edessä oli tv-ruudut ja häiriintynyt videoshow käynnissä, mutta jäimme lojumaan siihen joksikin aikaa keräämään voimia.

Reina Sofiassa kuten Pradon museossakin läpivalaistaan vähintäänkin laukut ja molemmissa museoissa on mahdollisia ilmaispäiviä, jolloin paikalla kannattaa kylläkin olla ajoissa sillä museot ovat todella täynnä. Opiskelijat, vanhukset ja toimittajat saavat lipuista ainakin alennusta. Jos aika riittää, kannattaa Madridissa ollessaan käydä myös Museo Thyssen-Bornemiszassa jossa nähdään suurin yksityinen kokoelma maalauksia ja muuta taidetta. Näitä kolmea museota kutsutaankin "taiteen kolmioksi."

Illalla La Latinan kaupunginosassa, jossa kadut ovat kapeita ja aukiot suuria, istuimme taas kerran oluella. La Latina on vanha islamilainen kaupunginosa ja huomasimme, että se alkaa meidän läheltämme ja jatkuu aika kauas joten kävelimme bussireittejä aina lähelle Cava Bajaa ja sen mesóneita joihin menimme nauttimaan tapaksista ja 5,50€ maksavasta erinomaisesta sangria-kannusta... ¡Que rico! La Latinan läheisyydessä on myös sunnuntaisin El Rastro, suuri kirpputori josta voi löytää mitä tahansa aarteita, mutta sinne kannattaa mennä viimeistään aamupäivällä.

Aika kului aivan liian nopeasti vaikka tuntui, että olimme liikkeessä koko ajan...