Volume 2, Costa del Sol.

En malttanut olla kirjoittamatta tänäänkin jotakin. Aloittakaamme sillä, että monille shortsi-mahalaukku turisteille Los Boliches on Fuengirolan vieressä sijaitseva pieni paikka Aurinkorannikolla. Sinne mennään lomailemaan ja puetaan päälle hirveimmät vaatteet kuten tennissukat ja sandaalit, unohtamatta Karjala -lippistä! Myös englantilaiset turistit ovat punaniskoineen vallanneet sen lomakohteekseen.

Minulle se oli kuitenkin koti. Ihan niin kuin kaikille niille espanjalaisille jotka ovat sattuneet syntymään sinne tai muuttaneet paikalle työn perässä.

Moni ajattelee, että Costa del Solilla ei ole niinkään nähtävyyksiä. Vain kuumaa rantahiekkaa, meri ja halvat hinnat. Ei, siellä on paljonkin mitä Paseo maritimolla kävellessäsi et varmasti näe. Los Pacos ei kuitenkaan ole yksi niistä. Se on suomalaisten valloittama pieni lähiö, jossa voit ajaa pitkin Avenida Finlandiaa suomalaiselle koululle. Haluan tässä vaiheessa korostaa, että vaikka äitini kävi tutustumassa suomalaiseen kouluun, niin minä en koskaan käynyt sitä. Äitini kuvaili paikkaa puistattavaksi kalliiksi yksityiskouluksi ja hämmästeli miksei maassa tehdä maan tavalla ja laiteta lapsia espanjalaiseen kouluun oppimaan espanjaa.

Palaten siihen mitä nähtävyyksiä kotimme läheltä sitten löytyy. Puolen tunnin junamatkan päässä kotoa on Málaga, Pablo Picasson synnyinkaupunki ja museo. Puolentusinaa linnaa löytyy jo ihan Fuengirolan läheisyydestä, yhtenä mainittakoon Sohailin linna. Tässä välissä on pakko mainita, että jos haluaisin postini jostain syystä tulevan linnalle niin tietysti perus osoitetiedot pitäisi täyttää, mutta Fuengirola, España/Spain ei ehkä riittäisi. Tulisi mainita Fuengirola, Málaga, España jotta kirje varmasti tulisi perille koska Málaga edustaisi provinssin ns. pääkaupunkia. Asia ei oikeastaan ole kovinkaan monimutkainen, mutta en osaa selittää asiaa suomeksi yksinkertaisesti. Sohailin linnalla on kuitenkin pitkä historia vaikka se nykyään toimiikin jonkinlaisena musiikin tyyssijana ja on joskus auki yleisölle.

Tietysti asuessamme Espanjassa kävimme paljon muuallakin Andaluciassa. Córdoba, jonka vanha kaupunki kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja jossa olisi maailman kolmanneksi suurin moskeija, ellei vuonna 1236 kristittyjen noustua valtaan siitä olisi tehty kristillistä kirkkoa. Kuitenkin 700-900 luvuilla rakennettu La Mezquita on äärimmäien upea nähtävyys niin sisältä kuin ulkoakin. Ronda, noin 100km Málagasta ja on noin 750m merenpinnan yläpuolella vuoristoisissa maisemissa sijaitseva pieni kaupunki. Vähemmän viehkeää, että täällä sijaitsee myöskin vanhin Espanjassa edelleen käytössä oleva härkätaisteluareena, joka rakennettiin vuonna 1784. Rondan vaikuttavin näky on kuitenkin Puente Nuevo, vuonna 1793 valmiiksi saatu silta, jonka tyrmäävä näky pudottaa 120 metriä kanjoniin. Listaan varmasti myöhemmin myös muita paikkoja.

Itse asiassa minulle tuntemattominta seutua Espanjassa on länsi-Espanja Portugalin läheisyydessä sekä pohjoisessa olevat alueet kuten esimerkiksi Bilbao. Olen joka tapauksessa kolunnut jonkin verran itäreunaa Barcelonan ja Valencian lisäksi myös niiden väliin jäänyt alue on tullut katsastettua vuonna 2003 oppilasvaihdossa. Olimme reissussa noin kaksi viikkoa opettajien kanssa ja meistä jokainen asui eri perheessä Vinarósissa, joka on pieni kalastajakaupunki näiden kahden isomman kaupungin välissä. Teimme bussiretkiä lähimaastoon ja vuoristoon sekä kävimme Valenciassa päiväretkellä. Barcelonassa yövyimme yhden yön hotellissa ilman espanjalaisia isäntiämme ja minulle tuli pieni sairaalareissu. Olin jo melkein unohtanut koko asian, mutta riehuimme illalla hotellissa ja ravasimme huoneistojen väliä ja hosumalla liikaa sain muistaakseni peukaloni kynnen mustumaan sen osuessa seinään. Barcelonan ensiapu klinikalla tuli ongelmia kun minä olin se joka osasi espanjaa eikä opettajani ja minä olin hysteerinen sormeni kivun takia. Muistaakseni sain siihen särkylääkkeitä ja jäitä sekä jonkinlaisen paketin päiväksi pariksi.

Kyllä minun pitää vielä joskus tehdä junakierros Espanjassa.