Monasterio de San Juan de los Reyes
Museo de El Greco
Templo de Santa María la Blanca
Alcázar de Toledo (joka tietysti oli remontissa kun me olimme paikalla)
Castillo de San Servando
Catedral de Santa María de Toledo
Metro Banco de España
"Para reír... los amigos,
para olvidar... la bebida,
para ser feliz... contigo,
para todo... 'La Mordida'."
J. Sabina
19 de junio
Herättyämme ja syötyämme parvekkeella auringonpaisteessa aamupalan, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja kävelimme rannalle. Hiekka oli tietenkin tulikuumaa, joten kannattaa omata pari flip flop läpsyjä ja rutkasti vettä. Oluet paahtuvat hetkessä, ne on juotava heti tai ne saa kaataa hiekkaan kuten allekirjoittaneelle kävi.
La playa. Rantaviivaa on rutkasti ja merivesi hyvin suolaista. Aurinkorasva on lomalaiselle ehdoton, paikallinen (vaikka olisi suomalainen) ei sitä tarvitse koska ihminen on ilmastoon sopeutuva. Itse lätkin jo palaneeseen ihooni 30-kympin rasvaa joka uimiskerran jälkeen lisää, sillä aurinko tulee suoraan ylhäältäpäin ja reagoi meriveden kanssa polttaen ehkä vielä kuumempana ja asteita oli aamupäivällä jo ainakin +35C. Vesi oli harvisen puhdasta, Miisun sanojen mukaan koska vähän aikaa sitten hän oli rannalla törmännyt sekä ulosteeseen että muoviroskaan... Rannalla kiertelee myös espanjalaisia, marokkolaisia ja muun maalaisia etrarahan hankkijoita kylmälaukkujen kanssa myymässä rannalla kylmää juotavaa, yleensä ihan kohtuulliseen hintaan.
Auringon käydessä liian polttavaksi, vaihdoimme pulikoimaan Miisun talon takapihalla olevalle altaalle jossa on mahdollisuus varjoon ja sisävessaan. Rantapäivän jälkeen on mentävä aina suihkuun, jo ihan sen takia, että saisi kaiken sen irtohiekan pois paikasta kun paikasta. Myöhemmin menimme porukalla syömään ja jatkoimme iltaamme Bar Braziliin, vanhaan kantapaikkaamme, tosin silloin se oli äitini ja Miisun kantapaikka. Minä istuin yleensä barran (tiskin) toisessa nurkassa gaseosan ja piirrustuspaperin kanssa.
Miisu halusi testata muistavatko Bar Brazilin omistajat Martinjo ja Jorge (naimisissa oleva homopariskunta, asuessamme alueella he vasta seurustelivat) minut, sillä he olivat viimeksi nähneet minut palosammuttimen kokoisena, joitain Miisun näyttämiä valokuvia lukuunottamatta. Viimeksi kun itse kuulin Martinjosta ja Jorgesta, he lähettivät minulle valokuvan Bar Brazilista jonka taakse he olivat kirjoittaneet: "Para que recuerde siempre de nosotros. Feliz cumpleaños 18 años. Muchos besos, felicidades Martinjo y Jorge."
Joka suomeksi tarkoittaa: "Jotta aina muistaisit meidät, hyvää 18-vuotis syntymäpäivää. Suukkoja. Onnitellen Martinjo ja Jorge." Valokuva on edelleen jääkaapin ovessa.
Istuimme ulos ja pistin merkille, että he olivat palkanneet lisää työvoimaa. Suloisia nuoria poikia jotka tulivat heti juttelemaan ja Miisu kysyi heiltä, että olivathan M & J tulossa alas, sillä he asuvat baarinsa yläpuolella. Vähän ajan kuluttua Jorge, joka ei alunperin ole Brasiliasta kuten Martinjo, tuli pusuttelemaan Miisua ja sättimään ettei hän ollut käynyt pitkään aikaan. Miisun kysyessä Jorgelta, tiesikö hän kuka minä olin, Jorge tuhahti sanoen: "Ay claro que si hija, pero si es la pequeña Alejandra! Pero si ya no eres pequeña, que guapa, dame un beso para el viejo Jorge!" ("No mutta tietenkin tyttö hyvä, sehän on pieni Alejandra! Hänhän ei olekaan enää pieni, miten kaunis, anna vanhalle Jorgelle suukko!") Espanjalaisten lausahduksia, olivat he natiiveja tai eivät, ei pysty sanasta sanaan kääntämään millään suomeksi jo pelkän sanajärjestyksen takia, mutta myös siksi, että ne kuulostavat vain aina paremmilta espanjaksi... Espanjassa asuessani harvat myöskään tiesivät, että nimeni oli Annina, päätimme, että toista nimeäni olisi helpompi käyttää siellä asuessa sillä sen lausuminen soveltuu heille huomattavasti helpommin.
Jorge tilasi meille toiset Caipiroskat ja mojitot, jotka ovat heillä parhaita mitä olen koskaan juonut ja istuutui kanssamme pöytään kyselemään viimevuosien kuulumisista, niin kuin aikaa ei olisi kulunutkaan. Martinjon tullessa alas sama tunteiden riehaantuminen ja suukottelu jatkui ja pojat toivat pöytään lisää juomaa ja iskivät silmää sekä kyselivät, että tulisimmehan huomenna myös ennen kuin minä lähtisin jatkamaan matkaani Madridiin. Bar Brazilin tunnelmaa on vaikea kuvailla, baari on pieni, mutta sillä on vakiintunut kantaporukka ja se on aina täynnä. Jorge ja Martinjo ovat siirtyneet baarissa taka-alalle, oikeastaan seurustelemaan ja juttelemaan asiakkaiden kanssa sillä välin kun heidän palkkaamansa pojat hoitavat pääasiallisesti drinkkien teon ja tarjoilun. Yhteishenki on mieletön ja jos aurinkorannikolle menee lomailemaan, tämä on se paikka johon kannattaa mennä ottamaan muutama drinkki Caipirinhaa ja päänsärky. Kenties myös muutama uusi ystävä tarttuu matkaan!
Lähtiessämme sulkemisajan jälkeen kotia kohti, Miisun ystävä hostelliin ja me edificio Bougainvilleaan, törmäsimme Miisun kanssa La cucarachaan. Torakkaan. Otukseen jota inhoan ja vihaan yli kaiken ja joka olisi yksi niistä harvoista lajeista joka kestäisi ydinräjähdyksen rottien ja skorpionien rinnalla. Minusta on oksettavaa, että ne kasvavat etelässä jopa 10cm pitkiksi eivätkä kuole millään. Miisukaan ei pelkää montaa asiaa, mutta nämä aiheuttavat paniikinomaisen vastenmielisen reaktion minulle heiluvine sarvineen, varsinkin kun tietää, että ne eivät kuole jos niiden päälle astuu ja ne mahtuvat lavuaarista sekä ovien alta ja ovat nopeita! Siinä sitten kiljuessamme alkoi Miisu pahvinpalalla tökkiä torakkaa autotielle josta sopivasti ajoi auto suoraan torakan yli ja kivikovan kuoren räsähtäessä ja keltaisen liman valuessa ulos, Miisu ja minä inhosta väristen juoksimme niskavillat pystyssä sisään. Qué asco...!
paprikalla maustettu makkaraviipale (salchichón)
mausteinen sianmakkaraviipale (chorizo)
ilmakuivattua vuoristokinkkua (jamón serrano)
Ensaladilla rusa (“venäläinen salaatti”)
marinoidut mustat tai vihreät oliivit
lampaanmaidosta valmistettu manchego-juusto (lonchas de queso manchego)
perunamunakas (tortilla de patatas)
katkarapuja valkosipuliöljyssä (gambas al ajillo)
friteerattua mustekalaa (calamares fritos)
lihapyörykät (albóndigas) - suosittu tapas Keski-Espanjassa Kastiliassa
lehmän mahalaukkua (callos) - perinteinen madridilainen tapas
grillatut munuaiset (riñones a la plancha) - perinteinen madridilainen tapas
El verano pasado viaje a España, otra vez. No se cuantas veces he viajado esa misma ruta, tal vez mas de 50? Pero de una cosa estoy segura, no sera mi ultima viaje allá. Sobre mi viaje voy a escibir en finés porque he empezado este blog en finés y sera mas facil dar pistas de viaje para amigos y compañeros.
Viime kesänä matkustin taas Espanjaan. En tiedä kuinka monta kertaa olen reissanut saman reitin, ehkä jopa 50? Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma, se ei ollut viimeinen matkani sinne.
Matkastani aion kirjoittaa suomeksi koska olen alkanut kirjoittaa tätä blogia suomeksi ja näin ollen on helpompi antaa matkavinkkejä ystäville ja tutuille.
Matkapäiväkirja / Diario de viaje
Primero dia, 16 - 17 de junio
Saavuin Málagaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, välilaskupaikkoina Frankfurt ja Madrid eli ihan sievoinen matkustussaldo yhdelle päivälle. Puhumattakaan turbulenssista jonka aikana nukuin ja Madridissa uuden T4 kentän vesivahingoista... Joka tapauksessa taksi Málagan lentokentältä (lentokentältä Málagaan 8km ja Los Bolichesiin, toiseen suuntaan noin 20km) Los Bolichesiin yöllä olisi ollut euroaikana varmastikin vähintään 30€ ja ystäväni jolla olisi ollut automahdollisuus, ei uskalla ajaa öisin, myös junaliikenne lakkaa tarpeettoman aikaisin. Mietin siis kimppataksin mahdollisuutta ja vaihtoehtoisesti sitä, että olisin nukkunut muutaman tunnin kentällä koska junat alkavat kulkea ennen viittä ja ensimmäinen juna olisi ollut kentällä noin klo. 5.30
Mikään vaihtoehdoista ei viehättänyt kovin paljon joten menin kysymään espanjalaiselta pariskunnalta mitä bussia he odottivat, liikennöikö joku muka vieä tähän aikaan. Sain tietää, että kentän lähialueiden ympäri ajaa 24h ilmaisbussi ja heillä on pitkäaikaisparkissa auto sekä suuntana Fuengirola (Los Boliches on Fuengirolaa aikaisempi pysäkki vaikka virallisesti kuuluukin Fuengirolaan) ja he ottaisivat minut mielellään kyytiin. Ihania ihmisiä!
He olivat olleet Pariisissa ja kerroin heille meneväni lokakuussa itsekin sinne ja he kysyivät miksi puhuin niin hyvää espanjaa, oliko äitini tai isäni kotoisin Costalta ja että hekin olivat asuneet vähän aikaa opiskelemassa Joensuussa. Matka kului rattoisasti jutellen ja he olisivat heittäneet minut Miisun oven taakse ellen olisi sanonut, että hän asuu niin lähellä Renfen (junan) pysäkkiä, että Los Bolichesin aseman Mercadonan (ruokakauppa) kohdalta kävelee muutaman minuutin. Kiitos Luisin ja Paolan sain muistutuksen, että kaikki ihmiset eivät ole sulkeutuneita ja ahdasmielisiä, he eivät edes huolineet bensarahaa.
Niinpä kipitin lämpimän yötuulen saattelemana Miisulle ja hukuin halauksiin ja heräsin aamulla kuulemaan Miisun luennon ovista, kissa-asioista jne. Espanjalaiset asunnot, varsinkin vanhat ovat hieman omalaatuisiaan. Näin myös ensimmäistä kertaa Miisun "uudet" kissat, Titon ja vauva-Nanan.
Nanasta on pakko kertoa tähän väliin surkea tarina. Miisun ystävä oi löytänyt Nanan ja sen sisaren roskalaatikosta hellepäivänä, muovisäkkiin laitettuna. Kuka sydämetön hirviö paahtaa puolustuskyvyttömät eläimet hengiltä, jotka joutuvat kitumaan ja täyttyvät madoista? Sydämellisempää olisi lyödä kivellä päähän jos ei halua ottaa kissoja itselleen ja maksaa lääkärinkustannuksia, on ihme, että nämä kissat selvisivät hengissä ja saivat hyvät, parhaat mahdolliset kodit. Tiedän ettei Espanjassa arvosteta kissoja yhtä paljon kuin koiria, oikeastaan mitään eläimiä (odotan edelleen härkätaistelun kieltämistä), mutta tämä on jo liikaa. Miten kukaan voi nukkua yönsä rauhassa? Murhaaja.
Miisu teki pitkää vuoroa, jotta saisi enemmän vapaita (espanjalaiset eivät ole kovin tunnettuja lomarahoista tai lomapäivistä, selvitä nämä asiat aina kauan ennen kuin päätät lähteä minnekään ulkomaille töihin), mutta sillä välin minä päätin kävellä vanhoilla tutuilla kaduilla, katsoa paljonko ollaan purettu ja rakennettu päälle ja siestan aikoihin olin kävellyt paseo maritimoa pitkin jo pitkälle Fuengirolaan, käynyt aallonmurtajalla ja kerännyt simpukoita kuten ennen vanhaan joten päätin mennä istumaan rantakahvilaan.
Café con leche, zumo de naranja (fresco) y tortilla de patatas con pan eli maitokahvi (ei suomalainen kura vaan oikea espressokahvi pavuista ja puolet vaahdotettua kuumaa maitoa), tuorepuristettu appelsiinimehu ja tapaksena espanjalainen paksu munakas perunoilla sekä leipää yhteensä 4,20€
Tämän jälkeen jatkoin kävelyä Sohailin linnalle, joka on jostain vähintään 900-luvulta kokenut merirosvojen, maurien ja kristittyjen muodonmuutokset paikalle. Nykyään restauroituna se toimii mm. yöllisten konserttien pitämisessä, päivisin paikalla käy espanjalaisia ja muun maalaisia turisteja koska kukkulalta näkee aika kauas, jopa kirkkaalla säällä aina Marokkoon. Auringon porottaessa suoraan ylhäältä ja hajamielisnä en ollut tietenkään ottanut mukaani vettä saati aurinkorasvaa, mutta vettä sentään sai kun oli ensin kiivennyt ylös miltei 40 asteen kuumuudessa.
Jos menet aurinkorannikolle, kannattaa keskittyä siellä oleviin nähtävyyksiin ja historiaan enemmän kun paksunahkaisiin suomalais - ja brittiläisturisteihin jotka makaavat pitkin rannikkoa rumentamassa näkymää, ihan kun ne hirviökerroistalot eivät muka tekis jo tarpeeksi.
Tähän väliin faktaa eli Fuengirola kuuluu Málagan maakuntaan ja Andalucian autonomiseen alueeseen kuten myös Los Boliches, mutta Fuengirola sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Málagan kaupungista lounaaseen. Vuonna 1970 on avattu lähirautatieliikenne eli Renfe alueelle, joka on halvin tapa liikkua rannikkoa pitkin ja myöskin nopeasti. Rannikkoviiva on vähintään kymmenisen kilometriä ja Fuengirolan pohjoispuolella sijaitsee tuhatmetrinen Mijas niminen vuori jonka rinteessä noin 400km korkeudella sijaitsee valkoinen kylä nimeltä Mijas josta kirkkaalla säällä näkee Afrikkaan asti. Costa del Solin alueella asuu pysyvästi noin 15 - 20.000 suomalaista plus kesäturistit. Alueella toimii suomalainen koulu (aloitettu vuonna 1991, lukio vuonna 2007), kahvila jne. Mutta jos haluat rakentaa positiivisemman kuvan aurinkorannikosta niin keskityt sen espanjalaisiin perinteisiin.
Nippelitietoa Funkasta:
Keskus: Plaza de Constituciónin läheisyydessä
Provinssi: Málaga Matka Málagaan: 27km
Korkeus merenpinnasta: 6m
Asukasluku: n. 70 000
Aurinkoisia tunteja: 2920 tuntia /vuosi
Palatakseni taas itse matkapäiväkirjaan, Sohailin linnalla oleskeltuani jatkoin vanhoja tuttuja katuja ja uusia mielenkiinnolla tutkien matkaani kohti Fuengirolan keskusta. Hyppelin Marbellaan vievän moottoritien yli nopeasti ja huomasin kävellessäni, että aurinkorasvan unohtaminen alkoi kostautua. Ennen Plaza de constituciónia ja sen ympärillä on parhaat pienet liikkeet ja huomasin ettei melkein mikään ollut muuttunut viime kerrasta josta kuitenkin oli noin viisi vuotta. Halvempia ostoksia teet siis kuitenkin aurinkorannikolla toistaiseksi kun taas Málagassa on pikkukauppojen lisäksi uusia ostoskeskuksia vanhojen lisäksi.
Kävelin Hostal Nevadaan Los Bolichesiin Fuengirolasta koska tiesin, että Miisu pääsisi pian töistä ja ensimmäinen asia jonka kuulen on "Gamba gamba!" Olinhan palanut katkaravun väriseksi ja rusketus seurasi vasta perästä... Päätettiin Miisun ja hänen ystävänsä kanssa lähteä seuraavana päivänä Málagaan ja sen jälkeen lähdin itse yöuinnille Miisun taloyhtiön altaaseen Calle Pulpolle, josta olisi ollut kyllä 20 metrin matka mereenkin, mutta siellä lilluu nykyään huomattavasti enemmän roskaa ja paskaa kuin aikoinaan siellä asuessa. Vaikkakin espanjalaiset ovat viimevuosina muka alkaneet lajitella jätteitään jne.
18 de junio
Málagaan lähimme kun aamupäivän porottavin aurinko oli mennyt ohitse. Juna "uudelle" asemalle Málaga Maria Zambrano kestää noin 45 minuuttia lähiluotijunalla ja menopaluu lippu maksaa aikuiselta 3,10€ viikonpäivistä, ajoista ja muista asioista riippuen tietenkin. Jos asut pidemmän aikaa ja matkustat paljon, kertaliput eivät ehkä ole paras vaihtoehto vaikka ne halpoja ovatkin ja mahdollisita opiskelija-alennuksista on hyvä ottaa selvää. Vaikka tarkastajia ei näe usein, pummilla matkustaminen Espanjassa on nykypäivänä suhteellisen tyhmää koska kaikki kuskit eivät vain jätä sinua laiturille seisomaan, sitäpaitsi Suomeen verrattuna lippujen hinnat ovat äärimmäisen halpoja.
Málagassa on myös provinssin vanhin bodega vuodelta 1840 jonka pieni, mutta viihtyisä ja autenttinen taverna Bodega Antigua de Casa Guardia toimii osoitteessa C/ Alameda Principal 18. Se ei kuitenkaan ole espanjalaiseen tapaan auki yömyöhään vaan sulkee ovensa yleensä klo 22 mennessä. Tänne mennessäsi koska tämä kruunaa Málagan reissusi, tulee sinun ottaa Seco Añejoa muutama lasi á 1€, jotka maksetaan vasta lähtiessä camarerolle/meserolle joka laskee liidunvedot pöydästä vanhaan tapaan.
Tämän jälkeen voi kävellä Plaza de la Mercedille (Picasson synnyinkoti sekä museo lähellä) tapakselle kuten me teimme ja koska oli kesäkuu, tarjolla oli myös Gazpachoa eli kylmää espanjalaista keittoa joka tehdään vuodenajan kasviksista, mutta pääasiassa kuitenkin tomaatista, kurkusta, paprikasta, valkosipulista, oliiviöljystä, etikasta, sipulista ja se yleensä soseutetaan ja tarjoillaan joko kulhosta tai lasista, esimerkiksi kera Tinto de veranon eli summer wine, sangrian tapainen juoma, mutta tässä ei ole mukana appelsiinia ja siihen saatetaan joskus jopa lisätä rommia. Málagassa on huomioitu myös kesän polttava kuumuus ja katujen ylle on laitettu kankaita ievittämään auringon paahdetta.
Málagassa ollessa kannattaa käydä Gibralfaron linnakkeessa, muureilla, Alcazaban arabilaislinnoituksessa, Picasso museossa, goottilaisessa San Juan Bautistan kirkossa, unohtamatta kulttuurillisesti upeaa vanhaakaupunkia pikku puoteineen, katedraaleineen ja bodegoineen. Koska tähän kaikkeen ei kuitenkaan yhden päivän aikana ole aikaa, keskittyisin vanhankaupungin ympäristöön eniten.
Matkan varrella saattaa eksyä Calle Granadan varrella olevaan El Pimpiin (sanotaan sen olevaan lyhennys Lydia nimestä) syömään ja juomaan, mutta täällä hintataso on jo hieman korkeampi, mutta edelleen suhteellisen halpa tasoon nähden. Kuuluisia "malagueñoja" ovat Picasson lisäksi Antonio Banderas ja taidemaalari José Puyet.
Málagasta lähtiessä joudut junaan mennesäsi pienimuotoiseen turvatarkastukseen, turvatoimia on tiukennettu Espanjan junapommitusten jäljiltä. Vielä yhdet secot kurkusta alas ja jalkaa toisen eteen, että ehtii viimeisellä junalla takaisin Los Bolichesiin hieromaan Aloe Vera voidetta palaineisiin olkapäihin. Yöhämärässä parvekkeella kissoja rapsutellen nenään kantautui brasilainen Bougainvillea-kukka ja naureskelin, että sehän tämän talon nimi onkin: "Edificio La Bougainvillea."
Bodega Antigua de Casa Guardia, Málaga
