Aamulla uimaromut pakattuna hyppäsimme metroon ja jäimme pois pysäkillä Estrella, tiedä sitten miksi kun La Elipan pysäkki olisi ollut lähempänä, mutta tästä hyvästä pääsimme jättimäiseen kauppaan ostamaan itsellemme eväitä maauimalaa varten. Mukavat ihmiset neuvoivat meidät oikeaan suuntaan ja noin viidentoista minuutin kuluttua olimme La Elipan urheilupuiston edustalla.
La Elipan kaupunginosa Madridin keskustan jäkeen tuntui lähinnä lähiöltä, tuli vähän mieleen, että tämä on sitten varmaan madridilaisille sellainen kun Haaga tai Itäkeskus on stadilaisille. Toisaalta emme tienneet paikasta mitään muuta kuin, että siellä pääsee uimaan joten turha lähteä arvostelemaan pienen aluetuntemuksen perusteella koko kaupunginosaa. Uiminen ei ollut kallista ja uimala oli siisti, mutta altaalle päästäkseen oli pakko laittaa läpsyt jalkaan sillä maa oli tulikuuma.
Päätettiin pitää piknik Jardines del Buen Retirossa uimisen jälkeen. Tuttavallisemmin El Retirona tunnettu puisto on 1,4 neliömetriä suuri ja sillä on suuri merkitys pääkaupungissa. Alunperin vuonna 1632 paikalla sijaitsi kuningas Filip IV:n rakennuttama kuninkaanpalatsi, joka suurimmilta osin tuhoutui Napoleonin sotien aikana, luoden tilan puistolle joka avattiin yleisölle vuonna 1868. Jäljelle jääneet rakennukset toimivat museoina, puiston keskellä on valtava tekojärvi josta voi vuokrata veneitä ja järven rannalla on kuningas Alfonso XII:n muistomerkki. Puistossa on myös paljon muuta nähtävää kuten Palacio del Cristal ja El Angel Caído (langennut enkeli).
Puiston kahvilat ja kioskit ovat hieman kalliimpia kuin muualla, mutta laatu on kuitenkin samaa tasoa joten omat eväät sekä viltti on hyvä tapa tulla viettämään aikaa puistoon, mutta kannattaa vähintään kävellä puiston läpi jos ei jaksa lähteä kiertämään sen lukuisia patsaita ja muita nähtävyyksiä. Me teimme näin koska ajattelimme hakea seuraavaksi päiväksi junaliput ennakkoon, jotta aamulla ei tarvitsisi stressaantua turhaan. Huomasimme kuitenkin olevamme Atochasta jonkin matkan päässä joten päätimme käydä kahvilla ja kysymässä miten pääsisimme suorinta reittiä asemalle. Puiston vierestä lähti bussi numero 26 johon metrobús lippumme kävivät ja olimme alle 10min kuluttua asemalla.
Estación de Atocha on Madridin suurin rautatieasema ja se sijaitsee Atochan kaupunginosassa Arganzuelan alueella, Plaza de Emperador Carlos V:n vieressä. Myös Reina Sofian museo löytyy lähistöltä. Se on myös pääteasema Madridin aluetta palveleville lähiliikennejunille, etelästä saapuville paikallis- ja kaukoliikennejunille sekä
AVE-suurnopeusjunille joita kaikkia liikennöi Espanjan kansallinen rautatieliikenneyhtiö Renfe Operadora. Asema on avattu vuonna 1851 ja silloin sen nimi oli Estación del Mediodía. Asemaa on jouduttu korjailemaan ja paikkailemaan vuosien saatossa ja sen vanha asemarakennus poistettiin käytöstä vuonna 1992 ja muutettiin liiketilaksi, jossa on kauppoja, kahviloita, yökerho ja 4 000 neliömetrin kokoinen trooppinen puutarha. Myöhemmin sen taakse rakenettiin moderni terminaali joka nelinkertaisti aseman kapasiteetin. Rautatieasemalta pääsee myös suoraan metroon.
Me halusimme menopaluu liput Toledoon ja saimme virkailijalta alennusta koska matkustaisimme saman päivän aikana myös takaisin. Liput olivat yhteensä meiltä 30,20€ ja paluulipun hinta oli tosiaan halvempi kuin menolipun hinta. Tämä oli siis aikuisten hinta, opiskelija-alennukset ovat asia erikseen ja tietoa voi etsiä ennen lähtöä sivuilta: http://www.renfe.es/
Levättyämme lähdimme myöhemmin illalla Hostalimme vieressä olevalle Plaza Mayorille istumaan iltaa ensimmäistä kertaa. Plaza Mayor on aukio jonka on rakennuttanut Espanjan kuningas Filip III. Rakennustyöt saatiin päätökseen vuonna 1619, mutta tulipalo tuhosi lähes kaiken vuonna 1790. Aukio on jälleenrakennettu ja sitä ympäröivät rakennukset ovat lähinnä renesanssia.
Meille tarjoili söpö marokkolainen poika joka kertoi voittaneensa green cardin, mutta ei ollut varma haluaisiko hän lähteä ja näitä poikiahan meilä matkan aikana tuli vastaa yks jos toinenkin. Elsan mielestä yks jäätelökauppias halus mun kanssa naimisiin...
25 de junio
Pienimuotoinen turvatarkastus Atochalla ja halvat ja hyvät take away kahvit (1,25€) kourassa ilmastoituun junaan istumaan. 71 kilometriä Toledoon, junalla se on tasan puoli tuntia. Suomessa pääsee ehkä nipin napin Keravalle asti kun puolestaan Toledo on rakennettu Tajojoen laakson jyrkille rinteille ja se on kuulu niin miekoistaan ja teräksestään, kuin 600-luvulta peräisin olevasta Alcázarin linnasta ja goottilaisesta katedraalistaan. Kuningashuone on vuonna 1561 siirretty Toledosta Madridiin ja siihen loppui pitkäksi aikaa Toledon ns. "kultakausi." Tätä nykyä Toledossa asuu 80-90.000 ihmistä ja se on nimetty vuonna 1986 UNESCOn maailmanperintöluettelon kohteeksi.
Me menimme Toledoon tietenkin kuumimpana kuukautena kun suoraan ylhäältä paistoi aurinko ja asteet nousivat jopa +42C:een. Kiipesimme silti sitkeästi juna-asemalta asti ensin alapuolella olevaan kylään aamupalalle (Churroja!) ja sen jälkeen aina ylöspäin vanhaan historialliseen Toledoon, vaikka sinne kulkeekin nykyään bussi, mutta kuka sitä historiaa bussin ikkunasta näkee? Me olimme varanneet kahdeksan tuntia Toledon kiertelyyn ja totesimme jo ensimmäisen tunnin aikana, että Toledoon olisi voinut jäädä vaikka yhdeksi yöksi eikä silti olisi nähnyt kaikkea. Jos sinulla on rajoitetusti aikaa, minä käyttäisin ne kaupungissa rauhassa kiertelyyn ja mahdollisuuksien mukaan näihin kohteisiin:
Monasterio de San Juan de los Reyes
Museo de El Greco
Templo de Santa María la Blanca
Alcázar de Toledo (joka tietysti oli remontissa kun me olimme paikalla)
Castillo de San Servando
Catedral de Santa María de Toledo
Viimeisimmässä eli katedraalissa tulee ottaa huomioon eräs seikka. Pääsymaksut eivät ehkä ole kovin suuria Toledossa, kohteesta riippuen tietenkin, mutta katedraalissa on eräs ehto. Sinne ei ole asiaa olkapäät paljaina, ei edes kesällä joten muista ottaa jokin hellehuivi mukaan jonka voit kietoa olkapäillesi, on turhaa olla epäkunnioittava.
Täälläkin taisi olla Plaza de la Merced, joka vaikutti vanhankaupungin "keskustalta" josta alkoi ostoskatuja ja muita teitä. Täällä tutustuin Vanessaan, joka myi käsintehtyjä kauniita koruja aukion laidalla, mutta sitten meille tulikin kiire jo juosta Puente de Alcántaran sillan ylitse mäkeä alas juna-asemalle ja kohti Madridia.
Veimme romut Hostaliin ja kävimme suihkussa, taas. Kesäkuun vitsaus kun on niin kuuma ettei tiedä mitä laittaisi päälleen kun alastikaan ei viitsisi lähteä ulos ja olla vielä enemmän tyrkyllä kun mahdollisesti olimme jo, mutta kuumuus alkoi lähentelemään jo tuskallista vaikka kyllä silti ottaisin mielummin sen kuin Suomen kylmyyden. Illalla menimme kuitenkin taas istumaan Plaza Mayorille oluelle ja flanille, miten ne sopivatkaan siotten yhteen ja ensimmäistä kertaa illalla kävi jopa viileä tuuli joten menimme terassilta istumaan sisään.
Onneksi, koska hetken päästä ikkunaamme päin rämähti "IT-klovnin" näköinen hirviöpelle jonka Elsa oli ehtinyt huomata, mutta minäpä en joten huudahdin nätisi ääneen ja nauroimme molemmat veden valuessa pitkin naamaa. Siinä sitten mascarat poskilla ihmeteltiin mitä se maanisdepressiivinen pelle jäi siihen suukottelemaan ikkunaa eikä lähtenyt millään pois joten lopulta siitä oli pakko ottaa kuva. Kun pelle vihdoin käänsi selkänsä, me maksoimme laskun ja lähdimme karkuun ennen kun sieltä olisi taas tullut lisää suukkoja tai puhelinnumeroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti