Diario de Viaje, Parte 3 (22. - 23.6)

22 de junio

Herättyämme tuttavallisesti Hostalimme sisäpihalla (jonne ikkunamme tietenkin oli) kiljuvaan vanhaan naiseen ("Imbécil! Mierda! Vamonos vamonos!") ja käytyämme aamurutiinit kylmine suihkuineen läpi, lähdimme asuinpaikkaamme vastapäätä olevaan kauppahalliin, Mercado de San Migueliin hakemaan frutas frescas (tuoteita hedelmiä). Kauppahalli joka rakennettiin vuosina 1913-1916, on kivenheiton päässä keskusaukio Plaza Mayorista. Meillä kävi sinänsä tuuri, että pääsimme nauttimaan kauppahallista sillä se oli juuri kuukausi takaperin avannut vasta uudestaan ovensa.

Vaikka lähdimme suhteellisen aikaisin liikkeelle sillä halusimme eläintarhaan ennen pahinta ryntäystä, kuumuus oli jo painostava. En muista enää mitä reittejä kävelimme Argüellesin (ennen täällä sijaitsi Madridin suurin heavy metal baarirykelmä) suuntaan, luultavammin Gran Vían kautta ja saavuimme Teleféricolle eksyttyämme ensin El corte Inglésin lähelle. Teleféricolla on vain kaksi pysäkkiä sillä se on köysirata Madridin kaupungin yli Argüellesilta (Parque del Oesten yhteydessä) Casa de Campolle. Ekologinen ja halpa, puhumattakaan siitä miten hienoja maisemia yläilmoista voi katsella samaa aikaa kun kopissa oleva radio kertoo suurimmista nähtävyyksistä 2457 metrin pituisella matkalla. Lisää infoa: http://www.teleferico.com/

Ostimme menopaluun, sillä vaikka Casa de Campolla on kävelymatkan päässä metropysäkki, ajattelimme, että Teleférico olisi kätevin reitti kulkea. Näin olisi ehkä ollut jos olisimme lähteneet kulkemaan oikeaan suuntaan Casa de Campolta emmekä olisi eksyneet tähän Madridin suurimpaan julkiseen puistoon yli kolmenkymmenen asteen rutikuivassa kuumuudessa ilman vettä. Saimme palata takaisin ylös ostamaan vettä ja syömään eväämme, kysymään hataria ohjeita kunnes näimme puiden yllä kirahvien päitä ja lähdimme kävelemään oikeaan suuntaan, törmäten matkalla Madridin Tivoliin sekä ainoaan itsensäpaljastajaan johon olen koskaan Espanjassa törmännyt, mutta kaikkiallahan niitäkin on. Reaktiomme oli mitä parhain, minä nauroin ja Elsa jatkoi kävelyä todeten: "Pornokaupan täti on nähnyt vähän pahempaakin, ei jaksa hetkauttaa..."

Casa de Campo sijaitsee Madridin länsipuolella ja on yli 1700 hehtaaria suuri viheralue jossa kasvaa eritoten mäntyjä, haapoja, kastanjoita ja saarnipuita. Myös rosmariinia ja timjamia, puhumattakaan eläinkunnasta. Aluuelta löytyy tosiaan Parque de Atracciones, el Zoológico sekä Teleférico. Madridin eläintarha on noin 20 hehtaaria suuri ja se sisältää akvaarion johon kuuluu delfiiniesitykset ja eläintarhassa pidetään myös haukka ja lintuesityksiä yleisölle (eläinystävällistä vai ei?) joka tietenkin nostaa eläintarhan sisäänpääsymaksua korkeammaksi. Itse asiassa eläintarhan sisäänpääsymaksu aikuiselta on yllättävän kallis, lisää infoa löytyy osoitteesta: http://www.zoomadrid.com/

Me saimme eläintarahassa silti kulumaan viisi tuntia! Olimme väsyneitä, kärttyisiä ja nälkäisiä päästyämme köysiradan toiseen päähän eli takaisin kaupunkiin. Kävelimme ensimmäiseen inhimilliseen baariin, josta otimme kylmät oluet naurettavan halpaan hintaan ja tämän jälkeen jatkoimme Plaza de Españan suuntaan etsimään ruokapaikkaa ja törmäsimme sattumalta kirjavasti sisustettuun meksikolaiseen nimeltä La Mordida (de Princesa) eli puraisu. Hintataso oli hieman korkeampi mitä etsimme, mutta paikan ihana sisustus ja ilmapiiri sekä söpöt tarjoilijapojat riittivät suupielien nousemiseen. Syötyämme päätimme ottaa jälkiruuaksi drinkit. Itse otin paikallisen piña coladan (yllättävän hyvä), mutta Elsa valitsi "Vampiron" ja ei minullakaan sitten tullut mieleen, että eihän se ollut mikään muu kuin Bloody Mary... Jos pitää kitkerästä, tämä on sinulle oikea drinkki! Me vedimme sitä naamat sitruunalla ja joimme piña coladaa ja Sol-olutta kaksin käsin peittääksemme jälkimaut!

"Para reír... los amigos,
para olvidar... la bebida,
para ser feliz... contigo,
para todo... 'La Mordida'."

J. Sabina

La Mordida osottautui pieneksi meksikolaiseksi ketjuksi jonka tunnuslause suomeksi kuuluu:

"Naurua varten... ystävät,
unohdusta varten... alkoholi,
voidakseni olla onnellinen... kanssasi,
kaikkeen... 'Puraisu'."

En ole kirjoittanut ylös loppuillan tapahtumia koska emme olleet tehneet suunnitelmaa, Madridissa mennään sinne minne jalat vie, niin kuin matkustaessa yleensäkin kuuluu...

23 de junio

Martes eli tiistai oli rentoutumispäivä joka tuli tarpeeseen sillä meidän molempien jalat olivat ihan koppuralla ja kaikista eri kengistä ja läpsyistä huolimatta siinä kuumuudessa ja hikoilussa, olimme käyttäneet metreittäin laastaria!

Lähdimme kuitenkin kiertelemään lähikatuja ja shoppailemaan, illemmalla etsimme nettikahvilaa, jotta löytäisimme paikan jossa madridilaiset käyvät uimassa kun mereen ei ole mahdollisuutta. Löysimme Puerta del Solilta ylöspäin mentäessä nettikahvilan Calle de la Monteralta eli paikalliselta "huorakadulta."

Illan hämärtyessä tämä aivan tavallinen shoppailukatu muuttuu kaikkien tietämäksi prostituutiokaduksi tai jos et tiennyt, niin näet sen kyllä ohi kävellessäsi. Naapurit valittavat tilanteesta ja kuvaavat toimia itse, sillä lähellä oleva poliisiasema ei ole vieläkään asentanut kadulle kameroita, mutta myös prostitoidut valittavat naapureista koska heidän mielestään he eivät häiritse niin paljoa eivätkä toimi kuten Barcelonassa, jossa prostituutio keskustassa on muodostunut isoksi ongelmaksi.

Me näimme nettikahvilan alakertaan tullessamme tilaamaan jäätelöä tilanteen, jossa ohikulkijan käteen tarttunut nuori prostitoitu kysyi mieheltä haluaako tämä seuraa. Kun mies vastasi kieltävästi alkoi nainen huutaa hänelle espanjaksi: "Ai en kelpaa sinulle? Olen vittu aivan varmasti kauniimpi kun sinun vaimosi, sika!" ja muita valikoituja törkeyksiä ja mies poistui paikalta nopeasti. Jos tämä on "koulutettua käytöstä" johon madridilaiset "putat" vetoavat niin... Toisaalta uskon ettei kukaan vapaaehtoisesti valitse itsensä myymistä työkseen ja vaikka sääli ei ehkä ole oikea sana, niin ei kyseinen tyttökään varmasti ollut meitä vanhempi.

Calle de la Monteralta lähtiessämme törmäsimme kuitenkin matkan varrella vain kasvisruokaa myyvään pikaruokaketjuun Maoz. Sitä ei tietenkään ole Suomessa, mutta Espanjan lisäksi sitä löytyy New Yorkista ja Philadelphiasta, Pariisista, Lontoosta, Australiasta (Perth) ja Mumbaista. Ensimmäinen paikka avattiin tietenkin Amsterdamissa vuonna 1991 ja me löysimme sen vasta 18 vuotta myöhemmin... Minulle se oli tietenkin unelmien täyttymys! Suht halpaa, hyvää ja vieläpä terveellistä pikaruokaa, paitsi ranskalaiset ja limsa jos sellaiset otti falafelin lisäksi jonka väliin sai päättää mitä kaikkea halusi. Ei niin kuin Suomessa, valitse kaksi täytettä ja yksi kastike vaan täällä sai mättää väliin niin paljon kun mahtui. Tuokaa tämä Suomeen: http://www.maozusa.com/

Herättelimme itseämme eloon, jotta jaksaisimme illalla lähteä kotikatumme (Calle Plaza de San Miguel) kulman takana olevalle alueelle Cava Bajalle tai oikeastaan pikkukadulle nimeltä Travesia de Bringas ja sen keskiaikaisiin mesóneihin (suora käännös majatalo, taverna). En tietenkään muista paikan nimeä, mutta se oli kaikista houkuttelevimman näköinen eli mahdollisimman vanha, historiallinen ja rähjääntynyt joten tietenkin menimme sisään. Tilasimme kannun sangriaa, ei vaan tilasimme sen vasta ollessamme siellä toisen kerran, nyt otin talon viiniä ja siihen päälle otimme muutamia tapaksia kuten iki-ihanaa sussasulavaa manchego juustoa. Talon viini oli muistaakseni 1,20€ eli mesóneissa maksaa tapakset, ei juoma. Eivätkä nekään ole hinnalla pilattuja kun ne jakaa hyvässä seurassa. Loistava hinta laatusuhde ja aivan ihanan autenttinen paikka muutenkin! Kelpasi mennä nukkumaan päänsä tyhjäksi seuraavaa päivää varten. Kotimatkakin oli niin naurettavan lyhyt.