El verano pasado viaje a España, otra vez. No se cuantas veces he viajado esa misma ruta, tal vez mas de 50? Pero de una cosa estoy segura, no sera mi ultima viaje allá. Sobre mi viaje voy a escibir en finés porque he empezado este blog en finés y sera mas facil dar pistas de viaje para amigos y compañeros.
Viime kesänä matkustin taas Espanjaan. En tiedä kuinka monta kertaa olen reissanut saman reitin, ehkä jopa 50? Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma, se ei ollut viimeinen matkani sinne.
Matkastani aion kirjoittaa suomeksi koska olen alkanut kirjoittaa tätä blogia suomeksi ja näin ollen on helpompi antaa matkavinkkejä ystäville ja tutuille.
Matkapäiväkirja / Diario de viaje
Primero dia, 16 - 17 de junio
Saavuin Málagaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, välilaskupaikkoina Frankfurt ja Madrid eli ihan sievoinen matkustussaldo yhdelle päivälle. Puhumattakaan turbulenssista jonka aikana nukuin ja Madridissa uuden T4 kentän vesivahingoista... Joka tapauksessa taksi Málagan lentokentältä (lentokentältä Málagaan 8km ja Los Bolichesiin, toiseen suuntaan noin 20km) Los Bolichesiin yöllä olisi ollut euroaikana varmastikin vähintään 30€ ja ystäväni jolla olisi ollut automahdollisuus, ei uskalla ajaa öisin, myös junaliikenne lakkaa tarpeettoman aikaisin. Mietin siis kimppataksin mahdollisuutta ja vaihtoehtoisesti sitä, että olisin nukkunut muutaman tunnin kentällä koska junat alkavat kulkea ennen viittä ja ensimmäinen juna olisi ollut kentällä noin klo. 5.30
Mikään vaihtoehdoista ei viehättänyt kovin paljon joten menin kysymään espanjalaiselta pariskunnalta mitä bussia he odottivat, liikennöikö joku muka vieä tähän aikaan. Sain tietää, että kentän lähialueiden ympäri ajaa 24h ilmaisbussi ja heillä on pitkäaikaisparkissa auto sekä suuntana Fuengirola (Los Boliches on Fuengirolaa aikaisempi pysäkki vaikka virallisesti kuuluukin Fuengirolaan) ja he ottaisivat minut mielellään kyytiin. Ihania ihmisiä!
He olivat olleet Pariisissa ja kerroin heille meneväni lokakuussa itsekin sinne ja he kysyivät miksi puhuin niin hyvää espanjaa, oliko äitini tai isäni kotoisin Costalta ja että hekin olivat asuneet vähän aikaa opiskelemassa Joensuussa. Matka kului rattoisasti jutellen ja he olisivat heittäneet minut Miisun oven taakse ellen olisi sanonut, että hän asuu niin lähellä Renfen (junan) pysäkkiä, että Los Bolichesin aseman Mercadonan (ruokakauppa) kohdalta kävelee muutaman minuutin. Kiitos Luisin ja Paolan sain muistutuksen, että kaikki ihmiset eivät ole sulkeutuneita ja ahdasmielisiä, he eivät edes huolineet bensarahaa.
Niinpä kipitin lämpimän yötuulen saattelemana Miisulle ja hukuin halauksiin ja heräsin aamulla kuulemaan Miisun luennon ovista, kissa-asioista jne. Espanjalaiset asunnot, varsinkin vanhat ovat hieman omalaatuisiaan. Näin myös ensimmäistä kertaa Miisun "uudet" kissat, Titon ja vauva-Nanan.
Nanasta on pakko kertoa tähän väliin surkea tarina. Miisun ystävä oi löytänyt Nanan ja sen sisaren roskalaatikosta hellepäivänä, muovisäkkiin laitettuna. Kuka sydämetön hirviö paahtaa puolustuskyvyttömät eläimet hengiltä, jotka joutuvat kitumaan ja täyttyvät madoista? Sydämellisempää olisi lyödä kivellä päähän jos ei halua ottaa kissoja itselleen ja maksaa lääkärinkustannuksia, on ihme, että nämä kissat selvisivät hengissä ja saivat hyvät, parhaat mahdolliset kodit. Tiedän ettei Espanjassa arvosteta kissoja yhtä paljon kuin koiria, oikeastaan mitään eläimiä (odotan edelleen härkätaistelun kieltämistä), mutta tämä on jo liikaa. Miten kukaan voi nukkua yönsä rauhassa? Murhaaja.
Miisu teki pitkää vuoroa, jotta saisi enemmän vapaita (espanjalaiset eivät ole kovin tunnettuja lomarahoista tai lomapäivistä, selvitä nämä asiat aina kauan ennen kuin päätät lähteä minnekään ulkomaille töihin), mutta sillä välin minä päätin kävellä vanhoilla tutuilla kaduilla, katsoa paljonko ollaan purettu ja rakennettu päälle ja siestan aikoihin olin kävellyt paseo maritimoa pitkin jo pitkälle Fuengirolaan, käynyt aallonmurtajalla ja kerännyt simpukoita kuten ennen vanhaan joten päätin mennä istumaan rantakahvilaan.
Café con leche, zumo de naranja (fresco) y tortilla de patatas con pan eli maitokahvi (ei suomalainen kura vaan oikea espressokahvi pavuista ja puolet vaahdotettua kuumaa maitoa), tuorepuristettu appelsiinimehu ja tapaksena espanjalainen paksu munakas perunoilla sekä leipää yhteensä 4,20€
Tämän jälkeen jatkoin kävelyä Sohailin linnalle, joka on jostain vähintään 900-luvulta kokenut merirosvojen, maurien ja kristittyjen muodonmuutokset paikalle. Nykyään restauroituna se toimii mm. yöllisten konserttien pitämisessä, päivisin paikalla käy espanjalaisia ja muun maalaisia turisteja koska kukkulalta näkee aika kauas, jopa kirkkaalla säällä aina Marokkoon. Auringon porottaessa suoraan ylhäältä ja hajamielisnä en ollut tietenkään ottanut mukaani vettä saati aurinkorasvaa, mutta vettä sentään sai kun oli ensin kiivennyt ylös miltei 40 asteen kuumuudessa.
Jos menet aurinkorannikolle, kannattaa keskittyä siellä oleviin nähtävyyksiin ja historiaan enemmän kun paksunahkaisiin suomalais - ja brittiläisturisteihin jotka makaavat pitkin rannikkoa rumentamassa näkymää, ihan kun ne hirviökerroistalot eivät muka tekis jo tarpeeksi.
Tähän väliin faktaa eli Fuengirola kuuluu Málagan maakuntaan ja Andalucian autonomiseen alueeseen kuten myös Los Boliches, mutta Fuengirola sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Málagan kaupungista lounaaseen. Vuonna 1970 on avattu lähirautatieliikenne eli Renfe alueelle, joka on halvin tapa liikkua rannikkoa pitkin ja myöskin nopeasti. Rannikkoviiva on vähintään kymmenisen kilometriä ja Fuengirolan pohjoispuolella sijaitsee tuhatmetrinen Mijas niminen vuori jonka rinteessä noin 400km korkeudella sijaitsee valkoinen kylä nimeltä Mijas josta kirkkaalla säällä näkee Afrikkaan asti. Costa del Solin alueella asuu pysyvästi noin 15 - 20.000 suomalaista plus kesäturistit. Alueella toimii suomalainen koulu (aloitettu vuonna 1991, lukio vuonna 2007), kahvila jne. Mutta jos haluat rakentaa positiivisemman kuvan aurinkorannikosta niin keskityt sen espanjalaisiin perinteisiin.
Nippelitietoa Funkasta:
Keskus: Plaza de Constituciónin läheisyydessä
Provinssi: Málaga Matka Málagaan: 27km
Korkeus merenpinnasta: 6m
Asukasluku: n. 70 000
Aurinkoisia tunteja: 2920 tuntia /vuosi
Palatakseni taas itse matkapäiväkirjaan, Sohailin linnalla oleskeltuani jatkoin vanhoja tuttuja katuja ja uusia mielenkiinnolla tutkien matkaani kohti Fuengirolan keskusta. Hyppelin Marbellaan vievän moottoritien yli nopeasti ja huomasin kävellessäni, että aurinkorasvan unohtaminen alkoi kostautua. Ennen Plaza de constituciónia ja sen ympärillä on parhaat pienet liikkeet ja huomasin ettei melkein mikään ollut muuttunut viime kerrasta josta kuitenkin oli noin viisi vuotta. Halvempia ostoksia teet siis kuitenkin aurinkorannikolla toistaiseksi kun taas Málagassa on pikkukauppojen lisäksi uusia ostoskeskuksia vanhojen lisäksi.
Kävelin Hostal Nevadaan Los Bolichesiin Fuengirolasta koska tiesin, että Miisu pääsisi pian töistä ja ensimmäinen asia jonka kuulen on "Gamba gamba!" Olinhan palanut katkaravun väriseksi ja rusketus seurasi vasta perästä... Päätettiin Miisun ja hänen ystävänsä kanssa lähteä seuraavana päivänä Málagaan ja sen jälkeen lähdin itse yöuinnille Miisun taloyhtiön altaaseen Calle Pulpolle, josta olisi ollut kyllä 20 metrin matka mereenkin, mutta siellä lilluu nykyään huomattavasti enemmän roskaa ja paskaa kuin aikoinaan siellä asuessa. Vaikkakin espanjalaiset ovat viimevuosina muka alkaneet lajitella jätteitään jne.
18 de junio
Málagaan lähimme kun aamupäivän porottavin aurinko oli mennyt ohitse. Juna "uudelle" asemalle Málaga Maria Zambrano kestää noin 45 minuuttia lähiluotijunalla ja menopaluu lippu maksaa aikuiselta 3,10€ viikonpäivistä, ajoista ja muista asioista riippuen tietenkin. Jos asut pidemmän aikaa ja matkustat paljon, kertaliput eivät ehkä ole paras vaihtoehto vaikka ne halpoja ovatkin ja mahdollisita opiskelija-alennuksista on hyvä ottaa selvää. Vaikka tarkastajia ei näe usein, pummilla matkustaminen Espanjassa on nykypäivänä suhteellisen tyhmää koska kaikki kuskit eivät vain jätä sinua laiturille seisomaan, sitäpaitsi Suomeen verrattuna lippujen hinnat ovat äärimmäisen halpoja.
Málagassa on myös provinssin vanhin bodega vuodelta 1840 jonka pieni, mutta viihtyisä ja autenttinen taverna Bodega Antigua de Casa Guardia toimii osoitteessa C/ Alameda Principal 18. Se ei kuitenkaan ole espanjalaiseen tapaan auki yömyöhään vaan sulkee ovensa yleensä klo 22 mennessä. Tänne mennessäsi koska tämä kruunaa Málagan reissusi, tulee sinun ottaa Seco Añejoa muutama lasi á 1€, jotka maksetaan vasta lähtiessä camarerolle/meserolle joka laskee liidunvedot pöydästä vanhaan tapaan.
Tämän jälkeen voi kävellä Plaza de la Mercedille (Picasson synnyinkoti sekä museo lähellä) tapakselle kuten me teimme ja koska oli kesäkuu, tarjolla oli myös Gazpachoa eli kylmää espanjalaista keittoa joka tehdään vuodenajan kasviksista, mutta pääasiassa kuitenkin tomaatista, kurkusta, paprikasta, valkosipulista, oliiviöljystä, etikasta, sipulista ja se yleensä soseutetaan ja tarjoillaan joko kulhosta tai lasista, esimerkiksi kera Tinto de veranon eli summer wine, sangrian tapainen juoma, mutta tässä ei ole mukana appelsiinia ja siihen saatetaan joskus jopa lisätä rommia. Málagassa on huomioitu myös kesän polttava kuumuus ja katujen ylle on laitettu kankaita ievittämään auringon paahdetta.
Málagassa ollessa kannattaa käydä Gibralfaron linnakkeessa, muureilla, Alcazaban arabilaislinnoituksessa, Picasso museossa, goottilaisessa San Juan Bautistan kirkossa, unohtamatta kulttuurillisesti upeaa vanhaakaupunkia pikku puoteineen, katedraaleineen ja bodegoineen. Koska tähän kaikkeen ei kuitenkaan yhden päivän aikana ole aikaa, keskittyisin vanhankaupungin ympäristöön eniten.
Matkan varrella saattaa eksyä Calle Granadan varrella olevaan El Pimpiin (sanotaan sen olevaan lyhennys Lydia nimestä) syömään ja juomaan, mutta täällä hintataso on jo hieman korkeampi, mutta edelleen suhteellisen halpa tasoon nähden. Kuuluisia "malagueñoja" ovat Picasson lisäksi Antonio Banderas ja taidemaalari José Puyet.
Málagasta lähtiessä joudut junaan mennesäsi pienimuotoiseen turvatarkastukseen, turvatoimia on tiukennettu Espanjan junapommitusten jäljiltä. Vielä yhdet secot kurkusta alas ja jalkaa toisen eteen, että ehtii viimeisellä junalla takaisin Los Bolichesiin hieromaan Aloe Vera voidetta palaineisiin olkapäihin. Yöhämärässä parvekkeella kissoja rapsutellen nenään kantautui brasilainen Bougainvillea-kukka ja naureskelin, että sehän tämän talon nimi onkin: "Edificio La Bougainvillea."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti